Viime joulukuussa sain ihailla huuhkajan aamuvierailua. Yritin silloin hahmottaa linnun kokoa ja vertasin sitä saman puun latvassa kesäisin istuvan tuulihaukan kokoon. Kuusenlatva on tuulihaukan suosikkipaikka.
Aamulla kuuden nurkilla join kahvia tapani mukaan ulkona. Metsästä kuului tuulihaukan kiikittävä ääni (kuuntele ääninäyte Luontoportin sivuilta).
Haukka oli varmaan juuri herännyt ja se ilmoitteli maailmalle ja toisille haukoille olemassaolostaan (tuulihaukat lähtevät pian muuttomatkalle etelää kohti). Ääni voimistui ja tuulihaukka laskeutui kuusenlatvaan. Oli niin samanlainen tilanne, että muistin ottaa valokuvan, jotta tekin pääsette vertaamaan lintujen kokoeroja. :)
Tässä vielä huuhkajan kuva talvelta:
ja tässä tuulihaukka yhdeksän kuukautta myöhemmin:
Rakkaalla pihakuusella on monia tärkeitä tehtäviä, yksi monista on tarjota tähystyspaikka linnuille (ja sen kautta iloa ja onnen tunteita minulle).
Kyllä siellä joku pikkuinen kuusenlatvassa tähyilee, kun tarkasti katsoo, vaikka se näyttää erehdyttävästi kuusenoksalta.