 |
| Kuva on Hyvä metsänhoito -kirjasta. Kirja perustuu professori Erkki Lähteen, tohtori Olavi Laihon ja tohtori Yrjö Norokorven tutkimukseen, joka osoittaa, että erirakenteiset sekametsät ovat Suomessa yleisin ja luontaisin rakennetyyppi. Ylläpitämällä metsissä tällaista rakennetta saavutetaan vähintään sama puumäärän tuotos kuin avohakkuumallillakin, mutta oleellisesti pienemmillä kustannuksillä ja paremmalla laatusuhteella. |
Julkaisen alla olevan lukijakirjeen kirjoittajan luvalla.
"Hei,
Tykkään lukea blogejasi, koska jaan suurelta osin arvomaailmasi, vaikken omassa elämässäni olekaan tehnyt vastaavia ratkaisuja. Kirjoitit metsänhoidosta, miten 1960-luvulla vielä käytettiin hevosia runsaasti puiden juontamiseen. Vietin paljon lapsuuttani 1950- ja 1960-luvulla Hämeenkyrössä minäkin.
Muistan, kun menin Tampereelta, kotikaupungistani, Hämeenkyröön talviaikaan helmi-maaliskuussa. Teiden varsilla oli aina tukkilansseja, joissa oli järeitä kuusitukkeja. Puut tuoksuivat pihkalta ja keväältä, lanssien alueella oli myös hevosenpaskaa, koska tukit ajettiin hevosilla. Kesällä marja-aikaan kuljin seudun metsissä marjassa ja metsät näyttivät täysin koskemattomilta. Metsien aluskasvillisuus oli mustikkaa ja sammalta ja siellä vallitsi sopusointu.
Miten tämä taikatemppu tehtiin?
Suoritettiin poimintahakkuuta, jolla isot ylispuut poimittiin pois ja ajettiin hevosella tien varteen.
Tällaista jatkuvan kasvatuksen käytäntöä on mm. emeritusprofessori Erkki Lähde yrittänyt saada läpi huonoin tuloksin. Metsänhoitoyhdistykset muodostavat rautaisen organisaation, joka valvoo metsälain käytännön noudattamista ja samalla tarjoaa metsänhoitoon liittyviä maksullisia palveluita.
Pikkuhiljaa tämän "mafian" valta alkaa murtua mm. seuraavista syistä:
- metsäteollisuutemme saa paperin- ja selluntuotantoon tarvitsemansa raakapuun paremmin tropiikin puupelloista, joissa puu on hakkuukypsää 7 vuodessa (näihin liittyy kyllä vakavia ympäristö- ja sosiaalisia ongelmia)
- hyvälaatuisesta tukkipuusta on pulaa, sitä saadaan parhaiten jatkuvalla kasvatuksella
- avohakkuuparadigmassa metsän uudistaminen on kallista: esim. tietyillä alueilla männyntaimia ei kannata istuttaa lainkaan, koska hirvet syövät ne; jatkuvassa kasvatuksessa metsä uudistuu itsestään
- metsänomistajissa on enenevässä määrin kaupunkilaisia naisia: kaupunkilaisille metsä ei ole enää niin keskeinen tulonlähde kuin ennen, naiset arvostavat pehmeitä arvoja miehiä enemmän ja metsä voidaan tarvittaessa rauhoittaakin
- metsien muut arvot: marjat, sienet, riista, hiilinielu ja ihmisten rauhoittumispaikka, alkavat saada niille kuuluvan arvon
Haluan uskoa, että metsien tila ja metsänhoito alkavat kehittyä parempaan suuntaan!"
***
Niin minäkin haluan uskoa! :)
”Mafian” valta poistuu pikku hiljaa myös siitä syystä, että vuoden alussa uudistuneen metsälain myötä pakollinen veroluonteinen metsänhoitomaksu, joka suosi metsänhoitoyhdistyksiä, poistui
Metsänomistajan ei ole enää pakko kuulua metsänhoitoyhdistykseen, riittää, kun ilmoittaa metsänhoitoyhdistykseensä, että haluaa erota siitä. Metsänomistajalla on oikeus valita luonnonmukaisempia avohakkuuttomia menetelmiä suosivia tahoja.
Katso esimerkiksi:
Lukuvinkki: Ekometsätalouden Liitto on kustantanut Hyvä metsänhoito -kirjan, jonka ovat kirjoittaneet Erkki Lähde, Olavi Laiho ja Yrjö Norokorpi ja toimittanut Hannu Hyvönen. Kirja antaa tietoa ekologisesti kestävän ja taloudellisesti viisaan metsänhoidon käytäntöihin.
Toivon ja uskon että metsien tila kehittyy parempaan suuntaan myös siksi, että metsien ja puiden vaikutukset ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ymmärretään ja metsistä löydetään yhä enemmän terveyttä edistäviä ainesosia, jolloin puun jalostusaste nousee (= tuotto puukuutiota kohti nousee ja hakkuiden tarve vähenee). Metsäntutkijat ovat löytäneet esimerkiksi männyn juurisienestä täsmälääkkeen silmänpohjan rappeumaan.