Quantcast
Channel: Tietokirjailija Kaarina Davis
Viewing all 609 articles
Browse latest View live

Muurahaispesiä kannattaa varjella

$
0
0
Ystäväni P lähetti minulle tämän kuvan, joka on otettu Karjalan Raivolan Lintulassa suojellussa lehtikuusimetsässä. Hän oli pannut merkille, että kaikki muurahaispesät oli varustettu puisella kehikolla. Kehikot eivät näyttäisi estävän eläimiä (esimerkiksi tikkoja) käymästä pesillä. Ehkä kehikkojen tarkoitus onkin pitää ihmiset loitolla? Ei hassumpi idea Suomeenkaan esimerkiksi ulkoilureittien varrella olevien pesien varjelemiseksi. 

Vau, mikä keko! Melkein miehen korkuinen.


Tieteis- ja tietokirjailija Risto Isomäki kertoo saksalaisten metsänhoitajien olleen pitkään niin vakuuttuneita kekomuurahaisten hyödyllisyydestä, että he ovat usein virittäneet isojen muurahaispesien päälle rautalankaverkkoja suojatakseen ne tikoilta ja villisioilta. 

Yksi suuri muurahaispesä voi poistaa metsästä noin 100 000 erilaisten hyönteisten toukkaa päivässä. Puut kasvavat paremmin muurahaiskekojen läheisyydessä, paremmin kuin muualla samassa metsikössä, sillä puut hyödyntävät juuristollaan ravinteita kekojen välittömästä vaikutuspiiristä.

Päätehakkuiden yhteydessä (jos sellaisia surullisia tekoja harrastaa...) olisi tärkeää jättää muurahaispesien luo yksi tai mielellään muutama puu pystyyn, jotta pesät pysyvät hengissä. Muurahaiset ”laiduntavat” puissa ja puut antavat suojaa koko päivän paahteelta.





Tiesitkö nämä 10 asiaa muurahaisista?

$
0
0
Koostin nämä tiedot Risto Isomäen kirjasta 34 tapaa estää maapallon kuumeneminen.
Blogilukija S lähetti tämän kuvan löytämästään jättikeosta. Korkeutta sillä on yli kaksi metriä! Kuinka isoksi keot voisivat kasvaa ihmisten avustamina?

  1. Muurahaiset pitävät metsät, kasvimaat ja puutarhat puhtaana erilaisista tuhohyönteisistä (huom. myös lehtokotiloista!).
  2. Muurahaisilla on vieraannuttava vaikutus myös käärmeisiin, myyriin, hiiriin ja punkkeihin.
  3. Muurahaiset keräävät pesiinsä merkittäviä määriä hiiltä. Hiilivarastot hidastavat ilmastonmuutosta. Koska muurahaisia on enemmän kuin ihmisiä, hiilensidontavaikutus lisääntyisi, jos ihmiset ymmärtäisivät suosia muurahaisia ja tukea yhdyskuntien kasvamista.
  4. Jos neulanen tai pikkuriikkinen oksanpätkä jää lojumaan märkään maahan, se lahoaa nopeasti ja sen hiili vapautuu ilmaan. Mutta jos se menee osaksi muurahaispesän rakenteita, sen sisältämä hiili pysyy tallessa niin kauan kuin pesä on elossa. Muurahaiset nimittäin rakentavat pesänsä niin, että vesi valuu pois joko pesän vesitiivistä ulkopintaa tai pesän sisällä olevia ilmastoituja viemäreitä pitkin.
  5. Muurahaiskekojen sisäosien kosteus on vain 5 % eli paljon vähemmän kuin ilmankosteus pesän ulkopuolella. Puun ja muun biomassan lahoaminen tyypillisesti pysähtyy, kun sen kosteuspitoisuus on 15 % tai alle.
  6. Muurahaisten hiilenkeruutyö nopeutuu ja helpottuu, jos ihminen kasaa niiden pesän päälle tai viereen haravalla neulasia ja muuta pienikokoista kariketta. Kymmenessä minuutissa haravoi jo ison määrän.  
  7. Kun pesien päälle kasaa materiaalia on muistettava, että muurahaiset ovat riippuvaisia auringon lämmöstä. Etelän puolelle (tai sille suunalle mistä pesä saa suurimman osan lämmöstään) ei saa lisätä kovin nopeasti risuja tai muuta tavaraa eikä suuria määriä kerrallaan, ettei pesä tuhoudu, muurahaiset lannistu tai ettei niiden työteho laske merkittävästi, kun pesän pinta jää varjoon. Suurin osa karikkeesta ja risuista kannattaa kerätä pesän pohjoispuolelle sekä idän ja lännen puoleisille sivustoille.
  8. Muurahaiskeon tarkoitus on helpottaa muurahaisen elämää lämpötilaa ja kosteuden vaihteluja tasoittamalla ja tämä on yleensä sitä helpompaa mitä isompi keko on.
  9. Muurahaispesiä on mahdollista käyttää kaikenlaisten eloperäisten materiaalien kuten lehtien neulasten, naulaisten laudanpätkien, erikokoisten oksien, kuivuneiden rakkolevien, järviruokokasojen ja maahan pudonneiden käpyjen tai omenoiden kaatopaikkoina. Esim. rakkolevämateriaalin sijoittaminen muurahaispesään poistaa merestä ravinteita.
  10. Sen mitä muurahaiset eivät syö, ne muuttavat osaksi pesänsä rakenteita.

Tieteiskirjailija Risto Isomäki on tehnyt kokeiluja omalla pihallaan, jossa hänen taloaan ympäröi kolmelta eri suunnalta U-kirjaimen muodossa muutama kymmenen muurahaispesää. Hänen pihallaan risteilee muurahaisten ”Intercity-väyliä”. Muurahaispesät ovat hänen hiilivarastokokeilunsa ja kymmenet miljoonat muurahaiset hänen pieniä tutkimusapulaisiaan. Isomäki mainitsee hauskasti, että tutkimusapulaisten määrä jää vielä selvästi alle miljardin mutta on enemmän kuin Helsingin yliopiston kirjoilla olevien lehtorien, dosenttien ja professorien yhteenlaskettu määrä.

Isomäen kokeilussa 30 cm korkea ja 60 cm leveä keko muuttui kolmessa vuodessa lähes kahden metrin korkuiseksi ja kahden ja puolen metrin levyiseksi ja selvästi hyvinvoivaksi yhteiskunnaksi, kun se sai vähän apua ihmiseltä. Muurahaisten väestömäärä ja valtateiden lukumäärä kasvoi, valtatiet venyivät pidemmiksi ja liikenneruuhkat saivat ennennäkemättömät mittasuhteet. Nyt se on kuin kuivalla maalla oleva majavanpesä.




Sateenkaarihaloja

$
0
0

Kävin toissapäivänä pääkaupunkiseudulla. Halojaa? Kyllä, uskokaa tai älkää. Olin etuajassa tapaamisestani, joten menin paikalliseen puistoon odottamaan. Matkalle sinne ihastelin miten paljon pidemmällä kevät siellä oli kuin kotona. Pelkäsin eksyväni suunnistaessani kerrostalojen väleistä puistoa kohti (olin etukäteen tarkistanut kartasta sen sijainnin), joten otin kaupunkiluonnosta maamerkkejä: komeita tammia, asvaltin raosta kukkimaan nousseita orvokkeja ja kauniisti kukkivia kirsikkapuita (huolestuneena laitoin merkille, että pölyttäjät puuttuivat). Istuin puistoon lammen äärelle seuraamaan haapanan peseytymistä. Viereisen puskan juurella räkättirastas keräsi lieroja nokkaansa. Välillä parvi rastaita lähti lokkien ja varisten perään kovasti räkättäen. Rastailla oli pesät jossain lähellä (niin lokeilla ja variksillakin). Ison tammen kolosta kuului pikkulinnun ääntelyä. Puistossa oli kyltti (!), jossa luki: Pienet asiat ovat isoja asioita.


Ilahduin, että Helsinki (ainakin se osa siitä) näytti niin kauniilta. Olin tuntenut itseni kuin kalaksi kuivalla maalla ajatellessani joutuvani lähtemään cityyn, mutta hengittäminen kävi helpommaksi, kun kuljin perinteisen ulkomaan Tampereen lenkkini Aleksanterin kirkonpuiston kautta ja kävin moikkaamassa lehtikuusia. (Teille tiedoksi, jotka olette kertoneet käyneenne katsomassa kirkon edessä olevia puita, kirkon takana lännen puolellakin on niitä Ihania Suuria.) Pelkään jo nyt mielessäni päivää, jolloin joku yli-innokas seurakunnan puutarhuri päättää pistää puut nurin yleiseen turvallisuuteen vedoten.(Pitäisiköhän puihinkin ripustaa kyltti? ”Suomen suurin lehtikuusi, ihaile, älä turmele.”)


Tammerkosken sillalla pysähdyin katsomaan virtaavaa vettä ja kuuntelin Tempon talon puussa laulavaa sinitiaista. Sinitiainen lauloi kuuluisuutta saaneessa kalsaripuussa eli vaahterassa. Mitähän vaahtera tuumasi, kun palokunta lauloi sille vappuna? Kalsarit ilmeni myöhemmin bändipaidaksi, jolle löydettiin vielä omistajakin. Julkkisvaahterasta sinitiainen jatkoi Rosson takana olevaan poppeliin (joka puolestaan kuuluu Suomen suurimpiin poppeleihin, mutta ei ole saanut julkisuutta osakseen). 

Silloin huomasin taivaalla haloja! Kuin sateenkaaria niitä meni joka suuntaan auringosta, kaksoiskehänä auringon ympäri ja sen yläpuolella ”ylösalaisin” ja vielä tosi jännästi täydellisenä koko taivaankaaren ja horisontin läpi aurinkoa vastapäätä. Haloja oli joka suunnassa ja näky niin ihmeellinen, että osoitin niitä ensimmäisille vastaantulijoille. Espanjalainen nainen ei ymmärtänyt mitä sanoin, mutta elekieltä hän ymmärsi. Hän ilahtui ja pysähtyi ottamaan haloista valokuvia kännykällään. Toinen oli lastenvaunuja työntävä brittiläinen mies. Mies sanoi, että ne ovat tavallisia tähän vuodenaikaan ja jatkoi matkaansa tuskin vilkaisematta taivaalle. 

Harmittelin etten ollut ottanut kameraa mukaani. Halot pysyivät taivaalla monta tuntia ja pitivät mielialaani yllä. Kuvattavaa olisi riittänyt Helsingin kerrostalojen pihoissakin. Polkupyörävajan katolle oli "istutettu" sammalia, erään talon pihassa kasvoi valtavan kokoinen hevoskastanja. Enkä meinannut uskoa silmiäni, kun erään kerrostalon pihassa ei ollut lainkaan nurmikkoa vaan siellä kukki näsiä ja sadat sipulikukat! (Hihkuntaa!) Menin tapaamiseeni ja juuri ennen kuin avasin summerin soitosta oven, huomasin sinitiaisen pujahtavan talon tuuletusräppänästä sisään (aivan kuin silloin ennen). 


Iltapäivällä junassa takaisin matkalla Tampereelle ihmiset keskittyivät älypuhelimiinsa, tabletteihinsa ja kannettaviin tietokoneisiinsa. Halot olivat hiljalleen heikkenemässä. Olin vajota synkkiin ”mihin-me-joudumme-tämän-kännykkä-zombiekulttuurimme kanssa” -ajatuksiini, kun huomioni vei junavaunun toinen kännykätön. Mies kääri paitapuseronsa hihoja, hänellä oli kauniit kädet. Sitten hän solmi erityisen taidokkain liikkein kengännauhansa. Niin pienissä liikkeissä oli jotain kumman rauhoittavaa ja olin valmis kallistumaan sen puolelle, että maailma on loppujen lopuksi aika kaunis paikka, kun kääntäisimme itsemme oikealle taajuudelle. Kaupungin kauneus on kuin ilmakehän jääkiteet: useimmiten ne ovat näkymättömissä, mutta joskus ne muodostavat auringon kanssa sateenkaaren värisiä haloja taivaalle.   


***
PS. Tarkistin netistä... näin kirkkaana tällaista halonäytelmää nähdään vain muutaman kerran sadassa vuodessa! Toivottavasti näitte sen. Jos ette, katsokaa miten hieno se oli (eikä kuva siltikään tee oikeutta, tuosta puuttuu mm. se horisonttirengas ja ylösalainen kaari). Oi joi.

Valloittava voikukka

$
0
0


Ihmiset repivät, kitkevät, niittävät ja jopa myrkyttävät voikukkia päästääkseen eroon ”viheliäisestä haittakasvista”. Turha yrittää. Maa on aivan täynnä voikukansiemeniä ja tuuli tuo siemeniä aina vain lisää. Yhdestä voikukan kukinnosta muodostuu parisen sataa siementä ja yhdestä kasvista lähtee tuhansia siemeniä maailmalle. Siemenet säilyttävät itävyytensä maassa monta vuotta. Hyvä niin. Voikukkia ei tarvitse vihata, sillä niistä on paljon iloa ja hyötyä.

Voikukat kukkivat aikaisin, kun muita kukkia on vielä suhteellisen vähän. Monet pölyttäjät, hyönteiset ja linnut ovat riippuvaisia voikukan tarjoamasta siitepölystä ja medestä. Voikukansiemenetkin muodostuvat toisiin kasveihin nähden aikaisin ja tarjoavat tärkeää ravintoa siemensyöjälinnuille (esim. tiklit ja vihervarpuset).   

Voikukka on arvokas luonnonkasvi, joka tarjoaa ravintoa ihmisillekin. Maista voikukkaa. Siitä vaan napsaiset voikukankukinnon ja pistät suuhusi (vihreän kannan voi jättää pois). Hyvää on. Lehtiäkin voi syödä ihan sellaisenaan. Koko kasvi on juuria myöten syötävä. Nuoret voikukan lehdet sisältävät kolminkertaisen määrän ravinteita salaatteihin verrattuna ja voikukassa on erityisen paljon C- ja A-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. Nuoret lehdet ovat parhaimman makuisia ja käyvät sellaisenaan salaattiin tai leivän päälle. Kypsennettynä lehtiä voi lisätä mihin tahansa ruoanlaittoon, paistoksiin tai keittoihin.  

Jos olet kitkenyt kukka- tai kasvimaata ja sinulla on saaliina isoja voikukanjuuria, pese, kuori ja keitä ne. Ne ovat erinomaisia juureksia ja niitä voi käyttää porkkanan tai keittojuuresten tapaan.  Et tarvitse sen kummempia reseptejä sen kun lisäät voikukkaa eri muodoissaan ruokaan kuin ruokaan.

Voikukan tieteellinen nimi on Taraxacum officinalis. Officinalis-pääte kertoo siitä, että kasvi on lääkekasvi. Voikukan maitiaisneste on tunnettu nestettä poistavista ja verta puhdistavista vaikutuksistaan. Voikukalla on lukuisia terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Sillä on myös iloa ja onnea edistäviä ominaisuuksia:

Kun voikukka siementää ja on höytyvillä, poimi se, esitä mielessäsi toivomus ja koeta puhaltaa kaikki siemenet pois yhdellä puhalluksella. Jos se onnistuu, toiveesi toteutuu.

Tiedätkö mitä tapahtuu, kun poimit voikukan, halkaiset kynnellä sen varren kolmeen neljään osaan ja laitat sen kylmään veteen? Enpäs kerrokaan. Siitä ihmeestä ja riemusta sinun täytyy ottaa ihan itse selvää. :D

Alkukesän touhuja

$
0
0

Vaikka kevät on ollut pitkä, tässä kohtaa tulee tunne, ettei mitenkään ehdi kaikkeen mihin haluaisi. Vehreä kasvillisuus valtaa alaa ja pitäisi ehtiä kerätä luonnonyrttisatoa, kun se on parhaimmillaan ja istuttaa & kylvää kasveja kasvimaalle. Kaiken kumartelun ja kyykkimisen jälkeen pitäisi vielä yrittää kukistaa sinnikkäät lupiinit. On harmillista miten paljon energiaa menee vieraslajien hävittämiseen. 

Tuntuu hölmöltä, että lapsuudessani mummoni veljenvaimo vaali lupiineja (kun ei tiennyt niiden haitallisuudesta alkuperäisluonnolle). Nyt minä kerään sitä ”satoa” ja koetan saada lupiinit hävitetyksi ennen kuin ne alkavat kukkia ja siementää. (No, nämä nyt ovat pieniä lupiinisotia verrattuna siihen mitä tulevat sukupolvet joutuvat kohtaamaan nykysukupolven jäljiltä.) 
Hyvät ohjeet vieraslajien hävittämiseen löytyvät TÄÄLTÄ.

Olette kysyneet ohjeita nokkosten ryöppäämiseen. Yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että kerätyt nokkoset laitetaan kiehuvaan veteen ihan vain muutamaksi kymmeneksi sekunniksi (10–20 sekuntia). Nokkonen muuttaa värinsä hienon vaaleanvihreäksi, painuu kasaan ja pehmenee. Sitten nokkoset huuhdellaan kylmällä vedellä. Siis nokkosia eikeitetä, vaan ne vain nopeasti käytetään kuumassa vedessä. Jos nokkosia on paljon (esim. ison kattilan verran), voi nokkosten pehmeneminen kestää hitusen kauemmin, mutta ei kauaa silloinkaan. 


Täällä on aiempia kirjoituksiani nokkosesta:
 
Entä mitä voi tehdä lipstikasta (muuta kuin maagisia lemmenjuomia ja karkottaa pahoja henkiä kodin ympäristöstä)? Lipstikka on lääkekasvi ja sitä voi käyttää mausteena ruoanlaitossa, jolloin se vahvistaa elimistöä. Lipstikka on voimakas mauste, joten sitä kannattaa käyttää varovasti. Moni tietää Maggi-liemikuutiot. Maggikraut on saksaa ja tarkoittaa liperiä eli lipstikkaa. Sitä voi käyttää samalla tavalla kuin käyttäisi kasvisliemikuutioita. Lipstikkaa voi kuivata, jolloin sen maku hiukan miedontuu tai sitä voi pakastaa ja käyttää ympäri vuoden erilaiseen ruoanlaittoon (keittoihin, kastikkeisiin, patoihin, laatikoihin jne.). 
Tässä helppo kasviskeitto-ohje:

1 sipuli
2-4 lipstikan lehteä
4 suolaheinän lehteä/vartta (antavat happoisen maun)
4 nokkosen lehteä/vartta
öljyä
4 dl vettä
suolaa, mustapippuria
(kasviskermaa/kermaa)

Silppua lipstikan lehdet pieniksi.
Ryöppää suolaheinä & nokkonen ja silppua (poista varret, jos ne ovat kovia, pehmeitä varsia ei tarvitse poistaa).
Kuumenna öljy, sipuli ja lipstikat, lisää ryöpätyt suolaheinä ja nokkoset, kaada joukkoon vesi ja kiehauta. Halutessasi kaada joukkoon kerma.Tarjoa kylmänä tai kuumana.
Keviniltä terveisiä, että kokeilkaa ehdottomasti lautasella olevaan keittoon muutamaa Tabasco-tippaa.

Raivausrajoitus

$
0
0


Kulkeeko tonttisi tai tilasi poikki sähkölinja? Jos kulkee, ja haluat säilyttää linjan alla kasvavat puut ja pensaat, ota yhteyttä sähköyhtiöösi ja tee raivausrajoitussopimus. 

Minulle kävi niin, että Elenia oli yks kaks yllättäen kaatanut istuttamani kuusiaidan ja koivut maatilani läpi kulkevan sähkölinjan alta – mutta myös sen vierestä! Grrrr! Soitin sähköyhtiöön. Siellä sanottiin, että linjojen raivauksesta oli ilmoitettu paikallislehdessä. Ainoa vaan, että minulle ei tule paikallislehteä. Mielestäni maanomistajiin pitäisi ottaa tällaisissa tilanteissa henkilökohtaisesti yhteyttä. Minkäs teet, vahinko oli jo tapahtunut. Kysyin, miten vastaava estetään tulevaisuudessa tapahtumasta.  


Elenia lähetti minulle postissa raivausrajoitussopimuksen ja tuonnäköiset kyltit. Kyltit laitetaan maastoon rajoitusalueen molemmin puolin. Niiden väliseltä alueelta sähköyhtiö ei saa kaataa puita, mutta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen maanomistajan on huolehdittava, että puut eivät kasva niin korkeaksi, että ne aiheuttaisivat häiriötä sähköverkoille.

Eli tiedoksi kaikille, että koivut, katajat, kuusiaidat ynnä muut saavat kasvaa sähkölinjojen alla, mutta kasvillisuus on pidettävä alle 3-4 metrisenä latvomalla puita säännöllisin väliajoin ja raivausrajoitusalue on merkittävä maastoon selvästi.

Kesälomanirvana

Hyvän mielen tarinoita

$
0
0
Ajattelin kertoa teille muutamasta jutusta, joiden ajatteleminen tuo minulle usein tosi hyvän mielen.

Viime keväänä Meidänmetsään ilmestyi varpuspöllönpönttö (joka sopisi kyllä hyvin liito-oravanpöntöksikin.) Olin yllättynyt, mutta mielissäni, että joku oli sen sinne ripustanut ja arvuuttelin kuka ripustaja mahtoi olla. Sitten kevään arvuuttelin kuka pönttöön mahtaisi muuttaa. Minä kun olen sellainen, että vaikka haluaisin tietää kuka pesii missäkin, en ikinä tohdi häiritä lintuja. Pönttöjen avaaminen ei tulisi minulle mieleenkään. Kaikilla pitää olla kotirauha.  

Tuli kesä ja eräänä päivänä sain sähköpostia lintumiesystävältäni. Hän oli käynyt Meidänmetsässä ja kurkistanut pönttöön (hän on ammattilainen eikä pesintä häiriintynyt). Hän ei ollut ripustanut pönttöä mutta ajatteli ohimennen ilmoittaa (synkroniaa!), että varpuspöllönpöntössä asuivat nämä kaverit.
Peräti kahdeksan talitiaisen poikasta!

Tänä keväänä selvisi kuka pöntönripustaja oli ja hän ilmoitti, ettei pöntössä pesi tänäkään vuonna varpuspöllöä vaan todennäköisesti taas talitinttiperhe.

Kerran sain sähköpostia metsässäni käyneeltä lintubongarilta, joka kertoi nähneensä ja kuulleensa metsässämme idänuunilinnun ja pikkusiepon (harvalukuisia lajeja Suomessa). 

Minusta on niin mukavaa, kun ihmiset jakavat kokemaansa luonnon tuomaa iloa. Pieni, ikuiseksi ajoiksi suojeltu alue, tuottaa iloa kaikille lajeille – ei vain ihmislajille. Kuvittelen Meidänmetsänkin hykertelevän riemusta.

Vielä synkroniasta… muistatteko tämän jutun joutsenista ja synkroniasta?
Sain vähän aikaa sitten meiliä henkilöltä, jonka puoliso oli ollut VR:n liikenteenohjauksessa töissä ja pysäyttämässä tuolloin junaliikennettä! :D



Kytke lemmikkisi!

$
0
0



Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, että on syytä muistuttaa koirien (ja kissojen) omistajia pitämään lemmikkinsä kytkettyinä. Ihmiset saattavat loukkaantua, kun heitä pyytää rajoittamaan lemmikkinsä elämää. Tarkoitus ei ole hyökätä koiria (kissoja) tai niiden omistajia vastaan tai loukata ketään – nimenomaan päinvastoin. Kun lemmikki on kiinni, kukaan ei loukkaannu tai vahingoitu. Luonnossa on tähän aikaan vuodesta aivan vilisemällä eläinten poikasia. Koirat ovat ihania ja suloisia lemmikkejä ja monien perheenjäseniä, mutta on syytä muistaa, että se on peto, jonka ei kuulu juosta vapaana luonnossa.


Herkästi käy niin, että ihminen ei havaitse luonnoneläimiä. Hän puhuu kännykkään, lenkkikaverilleen tai on omissa ajatuksissaan. Koiralla sen sijaan on kaikki aistit valppaina ja luonto täynnä ihmeellisiä tuoksuja. Vaikka ihminen näkisi esimerkiksi lintuemon, hän ei havaitse niiden poikasia. Ihmisen aistit kun nyt vain eivät ole kovin hyvät. Koiran on. Olkaa siis niin ystävälliset ja pitäkää koiranne (ja kissanne) kytkettynä.

Töyhtöhyyppäemo hautoo munia ja koettaa maastoutua kiveksi. 

Sama kuva suurempana. Katsokaa miten kauniisti maanviljelijä on jättänyt lintuemolle tilaa äestäessään! Tällaisista teoista tulee niin kiitollinen mieli. Mutta mitä se auttaa, jos koirat kulkevat vapaana? Jos emolintu havaitsee koiran, emo nousee pesältä, mutta koira voi syödä tai rikkoa munat. Vaikka koira ei itsessään aiheuttaisi emolle tai munille mitään, se voi vaikuttaa pesinnän tuhoutumiseen välillisesti. Kun koira on karkottanut emon pesältä, pesä on alttiina toisten eläinten (varis, lokki, kettu jne.) hyökkäyksille.

Ajatuksiinsa keskittynyt koiranulkoiluttaja ei näe tässä mitään, koska minullakin kuvanottajana kesti monta minuuttia paikallistaa töyhtöhyypänpoikanen. Valitettavasti koiralle nämä asiat ovat paljon yksinkertaisempia.  

Sama kuva suurempana. Voiko lutuisempaa olla? Toistan itseäni, mutta korostan, että vapaana kulkevat lemmikit aiheuttavat emoeläimille (myös siileille, jäniksille, ketuille, oraville jne.) valtavasti lisähuolta, jota niiden ei tarvitsisi kantaa, jos lemmikkienomistajat ovat vastuullisia.  

  
Joku tässäkin kuvassa luuraa...
 Taas sama kuva suurempana. Juuri pesästä lähtenyt töyhtötiaisenpoikanen on täysin avuton. Se ei osaa lentää vielä vaan pomppii ja loikkii maassa ja pitää jatkuvaa kerjuuääntä yrittäessään kiinnittää emonsa huomion. Onko helpompaa saalista koiralle? Omistaja ei edes tiedä mitä koira sekunnissa nielaisi.


Näyttäisi siltä, että tässä on kaksi pellolla ruokailevaa kurkea.
 


Sama kuva, mutta vasta tosi isolla suurennoksella saa aavistuksen siitä, että emojen välissä on kaksi (keltaista) poikasta.



Article 1

Kesän ihania ääniä

$
0
0




Siitä on noin puolitoista kuukautta ja nyt siellä värikkäiden pesäaineiden keskellä majailee äänekäs sinitiaispoikue. Äänet voimistuvat päivä päivältä, joten kohta poikaset ponnistavat suureen maailmaan. Emolinnut ovat ahkerina. Kiinnittäkää huomiota miten nopeasti ne vaihtavat ruokintavuoroa, ihan silmänräpäyksessä. (Tarkkakuuloiset erottavat taustalta kuuluvat tiltaltin, ruokokerttusen, kirjosiepon, talitiaisen ja laulujoutsenen äänet.)

Nämä ovat ihan parhaita kesän ääniä. Ikävä niitä tulee, kun pesä tyhjenee. Kevin sanoi: "Mä veikkaan, että sä katsot ton videon 400 kertaa ens talven aikana." ;D

Kauneus on katsojan silmissä

$
0
0
Viime viikolla teimme retken Poriin. Matkalla pysähdyimme huoltoasemalle, joka oli virkistävä poikkeus suuriin huoltoasemaketjuihin.Tämän huoltoaseman pihassa oli lintujen ruokintapaikka! Miten mainio esimerkki siitä, että luonnoneläimiä saa lähelleen, vaikka millaisiin ympäristöihin, jos vain tahtoo niin.
Joimme kahvit ulkona ja huomasimme, että kuusi haarapääskyparia rakensi pesiään huoltoaseman katoksen alle. Pesään oli kannettu höyheniä pehmusteeksi ja lämmöneristeeksi.
Pääskyt löysivät pesänrakennusaineita aivan pesien läheltä, huoltoaseman kuralätäköstä valtatien vierestä.
 Ei ihan heti lopu pesänrakennusaineet... Pääsky on outo näky pikkutöpöjaloillaan maassa.

Kuravesilätäkkökin voi näyttää kauniilta, kun sitä katsoo pääskyn silmin.

Tunnelmakuvia

$
0
0
Sinitiaisen poikaset pääsivät siivilleen! Joka suunnalta kuuluu poikasten piipitystä. On se mukavaa. Tässä tunnelmia eiliseltä.






Mielipidekirjoitus: Todellista hyvinvointia etsimässä

$
0
0
Nyt on nähty, että pyrkimys jatkuvaan talouskasvuun ja kuluttamiseen ei luo työllisyyttä vaan työttömyyttä, sosiaalista eriarvoisuutta ja on ekologisesti kestämätöntä. Kulutusta koetetaan saada nousuun, vaikka se ei ratkaise ympäristö- tai velkaongelmia. Poliittiset päätökset ovat vieneet Suomea suuntaan, johon moni ei halua mennä. Moni kaipaa elämäänsä kohtuutta, kiireettömyyttä ja onnellisuutta.   

Hyvinvointivaltion tarkoituksena on ollut parantaa yhteiskuntaa ja hyvinvoinnin edellytyksiä kuten terveyttä, koulutusta, demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta. Toimintaa on rahoitettu mm. korkealla verotuksella ja valtion omaisuuden tuotoilla. Nyt vuoden ansioista lähemmäs puolet menee veroihin ja veroluonteisiin maksuihin. Sekään ei ole riittänyt vaan valtio on velkaantunut kestämättömällä tavalla ja kokoajan tulee uusia sääntöjä ja pakkoja. Ruoan, asumisen ja energian hinnat ovat nousseet omistusten keskittyessä muutamille suuryritykselle. Palveluita keskitetään ja siirretään asutuksen ulkopuolisiin hehtaarihalleihin. Kansalaiset joutuvat ajamaan pitkiä matkoja saadakseen mitä tahansa palveluja ja syntyy yhä enemmän hiilijalanjälkeä, vaikka pyrkimyksen pitäisi olla kohti paikallistaloutta ja joukkoliikennettä.

Teknologian kehittyminen ja alemman hinta- ja elintason maat ovat vieneet suomalaisten työpaikkoja. Noin 400 000 suomalaista on työttömänä, palvelujen laatu revitään jäljelle jääneistä työntekijöistä. Silti työelämään pitäisi sitoutua entistä tiukemmin ja eläkeikää nostetaan. Kaivos- ja ydinvoimateollisuus ja ulkomaiset yritykset valloittavat maata. Koko taloussysteemi perustuu luonnonvaroille, mutta luonnolle ei anneta mitään arvoa. Jos luonnon tarjoamille asioille asetettaisiin hintalappu, olisimme lopullisesti konkurssissa. Arvomme ja toiveemme paremmasta maailmasta ovat jatkuvassa ristiriidassa tehtyjen päätösten kanssa. Elämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, moni masentuu.

Tiedotusvälineissä käsitellään hämmästyttävän vähän talouskasvuun pyrkimisen vaikutuksia ja vallitsevaa elämäntapaa. Ehkä toimittajat eivät uskalla kirjoittaa kriittisesti pelätessään työnsä puolesta. On mietittävä mediakonsernin etua eli mainostuloja ja myyntiä säilyttääkseen työpaikkansa.

Vapaaehtoisesti vähempään tyytyviä (nk. downshiftaajia) ja ekologisempaan elämään pyrkiviä on syytetty elitismistä ja kysytty miten hyvinvointiyhteiskunnan kävisi, jos kaikki hyppäisivät oravanpyörästä? Siitä tulisi sellainen yhteiskunta, jossa ihmiset tyytyisivät kohtuuteen. Milloin säästäväisyydestä ja yritteliäisyydestä tuli pahe? Miten meidän käy, jos jatkamme nykyistä rataa? Todellinen hyvinvointi syntyy siitä, kun säästää raha- ja luonnonvaroja ja ymmärtää mitä ilmankin voi elää. Tarvitsemme entistä enemmän ihmisiä, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan vallitsevia ajattelutapoja ja tekemään omalla elämällään kokeiluja, muuten mikään ei muutu.

Jotta voimme luoda kestävän ja ekologisen elämäntavan, joka ei perustu velkaan, meillä pitäisi olla tavoite ja visio maailmasta, jonka haluamme luoda. Nyt Suomella ei sitä visiota ole. Omaksuessamme ekologisemman elämäntavan oppisimme tyytymään kohtuuteen, jolloin työtä voitaisiin jakaa tasaisemmin ja vapaa-aikaa olisi enemmän. Meillä olisi aikaa hoitaa asioita itse, elämänhallinta ja onnellisuus lisääntyisivät, jolloin tarvitsisimme vähemmän verovaroin ylläpidettäviä palveluja.

Voimme muuttaa kaikki aiemmat käyttäytymistapamme ja pyrkiä taloudelliseen, ekologiseen ja sisäiseen tasapainoon ilman kulutuksen ja luonnonvarojen käytön lisäämistä, kunhan vain tahdomme ja päätämme niin. Onneksi yksilön muuttuminen on mahdollista, olipa yhteiskunta, jossa hän elää, millainen tahansa.

Erään ampiaispesän kohtalo

$
0
0
Olisi taas niin paljon kerrottavaa ja kirjoitettavaa, muttei kaikkeen veny, joten kerrotaan nyt vaikka seuraavasta. Olin keräämässä polttopuita, kun huomasin, että juuri käteen ottamassani polttopuussa oli ampiaispesä. Refleksinomaisesti heitin polttopuun kädestäni ja väistin takavasemmalle.

Ampiainen jäi entisen pesän paikan ylle pyörimään, joten uskalsin mennä tutkimaan kauemmas heittämääni pesää. Tähän aikaan vuodesta ampiaispesässä on vain yksi ampiainen, kuningatar. Se on paritellut viime syksynä, talvehtinut jossain hyvässä suojassa ja uurastanut yksin koko alkukesän pesän parissa. Ihan näihin aikoihin ensimmäiset työläiset kuoriutuvat, jolloin kuningatar saa apuvoimia ja pesän rakentaminen saa vauhtia (ja silloin pesän rikkoutuminen aiheuttaisi kovempaa kiirettä).

Toinen oli siis uurastanut ja uurastanut ja sitten minä tulin siihen ja sotkin kaiken. Ampiainen haki tuntien ajan pesäänsä siitä missä se oli hetkeä aiemmin sijainnut. Aina se lähti uudestaan hakemaan koordinaatteja ja maamerkkejä jostain kauempaa ja tuli pesän paikalle, mutta sitä ei ollut missään. Harmitti. Nyt kuningattaren on aloitettava hela hoito alusta ja kaikki viivästyy. Kesä on tosi pitkällä ennen kuin uusia ampiaisia syntyy.

Koska pesän kohtalolle ei enää voinut mitään, keksin viedä sen lintujen ruokintapaikalle. Linnut varmasti arvostaisivat proteiinipitoista ruokaa. Näin siinä sitten kävi:


Tältä yhden ampiaisen rakentama pesä näyttää sisäpuolelta kuningattaren noin kuukauden uurastuksen jälkeen. Siinä on tehty hartaasti töitä harmaan kuorikerroksen rakentamiseksi (ampiainen puree puun pinnasta kuituja, josta se rakentaa myös hienot kuusikulmaiset kennot), munimiseksi, toukkien ruokkimiseksi jne. Puuhaa piisaa. Kuvan keskimmäiset kaksi koteloa ovat tummempia kuin muut ja niistä olisi ihan pian kuoriutunut ensimmäiset työläiset kuningattaren apujoukoksi. Reunalla olevat toukat heiluivat eestaas ja odottivat ruokkijaa. Ihan reunimmaisissa kennoissa oli pieniä munia, joista kehittyisi toukkia.


Asettelin kennon hiukan huonosti pähkinöiden päälle ja se tupsahti nurin, kun talitiainen saapui telineelle.

Eikä tintti reagoinut ollenkaan kennostoon vaan heitteli pähkinöitä ja valikoi mikä niistä olisi paras.


Eipä tintti tajunnut mitkä herkkupalat sen nokan alla oli.


Sitten tuli käpytikkakoiras (sen tunnistaa päälaen punaisesta laikusta, naaraalla päälaki on musta). Eikä sekään tajunnut kennoston toukista mitään vaan nokkaisi nokkaansa pähkinän ja meni viereiseen haapaan nakuttamaan pähkinää pienemmäksi. Silloin kävin kääntämässä kennoston ja upotin sen pähkinöiden keskelle tukevasti.


Taas saapui talitiainen. Katsokaa tintin ilmettä. ”Häh? Näkevätkö silmäni oikein?”


Ja entäs tämä ilme sitten? Aina sanotaan, ettei eläimiä saisi inhimillistää, kyse on mukamas vain vaistosta ja vieteistä. Olen vakuuttunut, että eläimet tuntevat tunteita siinä kuin ihmisetkin, sitä ei ole vain virallisesti tutkittu ja todistettu vielä. (Nyt on, heh.) Minun mielestäni talitiaisen ilmeessä on hämmästynyttä iloa, kun tilanne on uponnut sen tajuntaan. :) Tintti tsekkasi nopeasti, ettei missään näy kilpailijoita tai uhkaa ja sitten…


... tintti ymmärsi hyvän päälle ja otti KOKO kennon mukaansa! Kuvittelen, että tintin läpi käy pieni adrenaaliinipiikki. Saalis on melkein liian hyvää ollakseen totta. ”Nyt tarkkana, tätä ei auta sössiä.” Kennosto oli yllättävän painava kokoonsa nähden. En punninnut sitä, mutta vertaisin sitä vajaan tulitikkuaskin painoon.


Tintti laskeutui ruusupuskaan kennon kanssa, söi ensin itse yhden toukan ja vei loput pöntössä odottaville poikasilleen. Tintti nokki nokkaansa aina kaksi toukkaa kerralla (enempää ei mahtunut vaikka se yritti) ja paineli pöntölleen niin monta kertaa, kunnes kenno oli tyhjä. Talitiaisen poikaset saivat varmasti tärkeän kasvubuustin.
Ampiaisemo ei onnistunut tämän pesän kanssa, mutta sen alkukesän työ ei mennyt täysin hukkaan (vaan tinttiin).




Raivausrajoitus

$
0
0


Kulkeeko tonttisi tai tilasi poikki sähkölinja? Jos kulkee, ja haluat säilyttää linjan alla kasvavat puut ja pensaat, ota yhteyttä sähköyhtiöösi ja tee raivausrajoitussopimus. 

Minulle kävi niin, että Elenia oli yks kaks yllättäen kaatanut istuttamani kuusiaidan ja koivut maatilani läpi kulkevan sähkölinjan alta – mutta myös sen vierestä! Grrrr! Soitin sähköyhtiöön. Siellä sanottiin, että linjojen raivauksesta oli ilmoitettu paikallislehdessä. Ainoa vaan, että minulle ei tule paikallislehteä. Mielestäni maanomistajiin pitäisi ottaa tällaisissa tilanteissa henkilökohtaisesti yhteyttä. Minkäs teet, vahinko oli jo tapahtunut. Kysyin, miten vastaava estetään tulevaisuudessa tapahtumasta.  


Elenia lähetti minulle postissa raivausrajoitussopimuksen ja tuonnäköiset kyltit. Kyltit laitetaan maastoon rajoitusalueen molemmin puolin. Niiden väliseltä alueelta sähköyhtiö ei saa kaataa puita, mutta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen maanomistajan on huolehdittava, että puut eivät kasva niin korkeaksi, että ne aiheuttaisivat häiriötä sähköverkoille.

Eli tiedoksi kaikille, että koivut, katajat, kuusiaidat ynnä muut saavat kasvaa sähkölinjojen alla, mutta kasvillisuus on pidettävä alle 3-4 metrisenä latvomalla puita säännöllisin väliajoin ja raivausrajoitusalue on merkittävä maastoon selvästi.

Kippari Kallekin on muurahaisten kaveri

$
0
0
Tällainen sarjakuva tuli vastaan kun luin 30 vuotta vanhaa Seura-lehteä.  ;)

Kurkien kuulumisia

$
0
0
Ruotsalainen ornitologi, kirjailija ja luontokuvaaja Bengt Berg on sanonut:

”Kurjenpesän voi löytää kerran tai kahdesti elämässään, jos onni on myötä.”
Minulle on sattunut sellainen onni käymään. Kurjet ovat valinneet asua lähelläni ja olen siitä ikikiitollinen. Varvashiivinnästä on ollut hyötyä. Tosin suurin kiitos kuulunee rantamme suurille puille, jotka tarjoavat tärkeää suojaa eläimille. Leikin etten tiedä missä kurkien pesä on ja vältän tarkoin menemästä sinne päin, jotta linnut saavat pesiä rauhassa. Kurjet riemastuttavat reviirihuudoillaan. Kurkien ääni on niin voimakas, että se kuuluu kauas kilometrien päähän.


Toukokuussa kurjet saivat kaksi poikasta. Yleensä kurjet ovat vieneet poikasensa heti metsään ja pysytelleet siellä kunnes poikaset ovat kasvaneet hiukan isommaksi. Voi vain arvailla miksi ne eivät tänä vuonna tehneet niin.  



Kurjet liikkuvat rannassa mutta kasvillisuus on niin korkeaa, että linnut maastoutuvat hyvin. Tässä kuvassa on kaksi emoa, toinen on kumartuneena syömään. Poikastilanne jää arvoitukseksi elleivät kurjet tule avoimelle paikalle. 



Kesäkuun puolivälissä kurjenpoikasia oli enää yksi. Poikaset kulkevat aina emojensa välissä, jossa ne ovat parhaimmassa turvassa. Kurjet ovat hyviä uimareita. Tässä poikasella ei taida ylettyä jalat pohjaan, mutta emot kahlaavat.



Viime viikolla kurjet alkoivat liikkua kasvimaalla. Kulkureittien valinnoista arvasin, että sitä ainokaistakaan poikasta ei enää ole. Kurjet ovat hyvin varuillaan poikasten kanssa liikkuessaan. Tässä kuvassa kurki maastoutuu ja seuraa kuinka ripustan joulukoristeita kasvimaan ympärille. (Hyvin ymmärsivät, että kulkuraja kulkisi siinä.)



Nyt kurkien ollessa kahdestaan ne liikkuvat hyvin näkyvillä paikoilla, koska tarpeen tullen ne pääsevät nopeasti pakenemaan. Alkuviikosta satuin juuri valokuvaamaan kurkia, kun yhtäkkiä alkoi tapahtua. Tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun sain seurata tätä tapahtumaa. Kurjet tiesivät että olen lähellä mutta se ei haitannut tahtia.





Parittelu ei johda pesintään ja munintaan. Kurjet eivät mitenkään ehtisi saada poikasia enää isoiksi ennen talven tuloa. Kurjet siis parittelevat mielestäni ihan muista syistä. Kurjet pariutuvat eliniäksi. 

Tämä kevät ja kesä meni nyt näin. Loppukesän kurjet keräävät voimia. Ehkä ensi vuonna menee paremmalla onnella levänneempänä ja vahvempana, jos kurjet selviytyvät kaikista muista kohtaamistaan vastuksista takaisin samalle pesäpaikalleen.




Käpytikkaperheen touhuja

$
0
0
Vaikka kurkien poikasten kävi kalpaten, käpytikkaemoilla on (ainakin toistaiseksi) kolme poikasta. Tikkajoukkio pitää aikamoista ääntä ja kälätystä eikä tikkojen touhua voi nauramatta seurata. Tässä sitä iloa teillekin.
 Käpytikat haavan rungolla. Yhteensä neljä, kolme poikasta ja emo. Toinen emo huitelee ruoan etsimisessä.
Kun emo lähestyy, alkaa poikasen armoton kerjuuräpytys.

Anna, anna! (Harmi ettei kuvassa ole ääniefektejä.)

Tässä naarasemo ruokkii poikasta. Naaraalla on tumma takaraivo. Poikasilla on ihastuttava punainen päälaki.



Tikanpoikasen pää kääntyy 180 astetta avaraa maailmaa ihmetellessä.


Näin kuivaat kesän sadon talteen

$
0
0


Kysymys: Hei! Perustin tänä keväänä takapihalleni pienen puutarhan: kasvimaana toimii 3 saamaani siirtolavanreunalaatikkoa: 1 iso ja 2 pienempää laatikkoa, sekä jokunen iso kukkaruukku. Istutin niihin puna- ja jakosipulia, silpoydinhernettä, porkkanaa, palsternakkaa, retiisiä ja vähän perunaakin. Perunat ja retiisit tulevat varmasti syödyksi kesän ja syksyn aikana mutta onko sinulla antaa vinkkejä, miten säilöä porkkanat ja palsternakat? Minulla ei ole minkäänlaista kellaritilaa eikä jääkaappiin mahdu kovin isoa satoa, eikä se edes taida olla paras säilöntäpaikka. Miten siis säilöä kesän satoa tavanomaisen rivitaloasunnon tiloissa? Äitini ehdotti juuresten pilkkomista ja pakastamista - tälle kannalle itse olen kallistumassa. Onko se sinusta paras vaihtoehto?

Vastaus: Kiitos viestistäsi. Onnittelut puutarhan perustamisen johdosta. Upeeta, mahtavaa! :D

Juuresten pilkkominen ja pakastaminen on yksi vaihtoehto, mutta pakastimen tila loppuu usein kesken. Pakastamisen sijaan porkkanat ja palsternakat ja muun sadon voi kuivata. Kuivattu tuote painuu kokoon ja on enää kymmenesosan tuorepainostaan. Kuivatut yrtit, sienet, marjat, hedelmät ja vihannekset säilyvät vuosia, kun niitä säilyttää kuivassa ja valolta suojattuna kannellisissa, ilmatiiviissä purkeissa lasipurkeissa tai paperipusseissa.

Kuivaamiseen on useita tapoja eikä tarvitse ostaa kallista kuivuria. Tässä erilaisia vaihtoehtoja (porkkanan kuivaamisen ohjeet alimmaisena):

  • jääkaapin ja pakastimen päällä
  • lämpöpatterin yllä
  • lattialla, lattialämmityksen avulla (huomioi tuuletus ja puhtaus). Levitä kuivattava aines esim. leivin- tai voipaperin päälle ja se lattialämmityksen päälle. Paperi ei saa olla huokoista kuten talouspaperi ettei se ime kosteutta. Tilan on oltava kuiva.
  • saunan lauteilla (kiukaaseen pieni tuli/matala lämpötila, hyvä tuuletus)
  • takan päällä
  • puuhellan tai leivinuunin jälkilämmöllä
  • uunissa (jätä uuninluukku raolleen)
  • pannuhuoneessa
  • tai rakenna kuivuri itse: iso pahvilaatikko + johon tehdään nk. Elfa-koreista tai rautaverkosta (tiheällä silmällä alle 10 mm verkkokoko) hyllyt. Tee pahvilaatikkoon reiät sivuille ja ylös, että ilma pääsee kiertämään. Lämmönlähteeksi käy auton sisätilalämmitin tai hehkulamppu (lämmönlähteen asentoa ja etäisyyttä siirtämällä saa sopivan lämpötilan). Ole varovainen, älä koskaan jätä itse tehtyä tai kaupasta ostettua kuivuria vartioimatta, ettei tule ylikuumenemista ja tulipaloriskiä. 
  • Kuivurin kehikot voi rakentaa myös esim. taulun kehyksistä, joihin nidotaan tai liimataan hyttysverkko tai rautaverkko. (Yksi mahdollisuus on ostaa isompi kuivurin yhdessä ystävien, suvun tai naapurien kesken.)
  • Yrtit (ja esimerkiksi naruihin pujotetut omenaviipaleet) kuivuvat huoneenlämmössä katosta roikkuen. Ripusta vaikka pyykkinaru seinästä seinään ja kiinnitä niput naruista pyykkipojilla kuivumaan kuivaan tilaan. 
  • Käytä mielikuvitustasi, kuivauskonsteja on vaikka minkälaisia. Huom! Älä kuivaa aineksia auringonvalossa tai yli 40 asteen lämpötilassa, etteivät ravintoarvot katoa. Käytä lämpömittaria. Ihannelämpötila on 25–40 astetta. Lämpötilaa ei saa nostaa kuivattamisen nopeuttamiseksi. Kuivausaika vaihtelee kuivattavan aineksen mukaan tunneista useisiin päiviin.  
Yrtit ja sienet ovat kuivia, kun ne rapsahtavat sormien välissä. Omenat, porkkanat ja palsternakat muuttuvat nahkamaiseksi ja sitkeiksi. Marjat muuttuvat koviksi. Jos keität marjamehuja, höyrykattilan siivilään jääneet kuoret + muun aineksen voi kuivata (esim. leivinpaperin päällä).

Ole kuivauksen kanssa tarkkana! Jos pienikin määrä kuivattavaa ainesta on jäänyt kosteaksi, se voi pilata koko erän.

Kuivauksen jälkeen ainekset pakataan paperipussiin tai lasipurkkiin. Säilytä kuivassa ja auringonvalolta suojattuna.  

Porkkanoiden kuivaaminen: Pese porkkanat. Itse kasvatetut varhaisporkkanat voi kuivata kuorineen. Paksumpikuoriset porkkanat kannattaa kuoria. Viipaloi noin 0,5 cm vahvuiseksi ja kuivata. Ota kuivatut porkkanat käyttöön liottamalla niitä vedessä 15–30 minuuttia, voit käyttää myös liotusveden ruoanvalmistukseen antamaan makua.

Myös porkkanan vihreät naatit voi kuivata. Naatit/varret eivät ole myrkyllisiä. Naatit voi keittää ja syödä sellaisenaan tai ne voi kuivata ja niistä tulee erinomaista ”viherjauhetta”, jota voi lisätä porkkanan tavoin keittoihin, patoihin, wokkeihin ja laatikoihin antamaan ravinteita ja väriä.

Good luck! :)
Viewing all 609 articles
Browse latest View live