Quantcast
Channel: Tietokirjailija Kaarina Davis
Viewing all 609 articles
Browse latest View live

The Road not Taken

$
0
0
Tänään vietetään suven ja runon päivää. Yksi lempirunoistani on Robert Frostin The Road not Taken.  
Alla sen suomennos Kulkematon tie. Ihanaa suvipäivää kaikille!

“Two roads diverged in a yellow wood
and sorry I could not travel both
And be one traveller, long I stood
and looked down one as far as I could
to where it bent in the undergrowth;

Then took the other, as just as fair,
and having perhaps the better claim
because it was grassy and wanted wear;
though as for that, the passing there
had worn them really about the same,

And both that morning equally lay
in leaves no feet had trodden black.
Oh, I kept the first for another day!
Yet knowing how way leads on to way,
I doubted if I should ever come back.

I shall be telling this with a sigh
Somewhere ages and ages hence:
Two roads diverged in a wood, and I –
I took the one less travelled by,
and that has made all the difference.”


Kulkematon tie

Kaks tietä erkani edessäin
syysmetsässä heleässä.
Minä risteykseen hiljaa seisomaan jäin
ja katsoin kauas eteenpäin,
niin kauan epäröin tässä.

Ja sitten toisen tien valitsin,
sen hiukan ruohoisamman;
tuon vähemmän poljetun kulkisin
ja toisen taakseni jättäisin,
tien kenties kutsuvamman.

Ne molemmat lehtiin kultaisiin
peittyivät houkuttavasti.
Tuota tietä päivän taivalsin!
ja tiesin: vielä kääntyä takaisin
vaikka, voisin, kai jatkaisin loppuun asti.

Niin vuotten vierien tarinani
minä joskus kerron ja huokaan:
Kaksi tietä metsässä erkani –
minä vähemmän kuljetun valitsin,
ja se johti oikeaan.

Robert Frost (1874-1963)

Nurmikot niityiksi ja metsäpuistoiksi

$
0
0


Tamperelainen Suomen talkoot ry on valmistanut 50 kasvatuslaatikkoa, jossa kasvaa vihanneksia, yrttejä ja kesäkukkia.  Ideana on kasvattaa kaikille yhteistä ruokaa, tuoda ruoka lähelle ihmisiä ja näyttää, että myös kaupungissa voi viljellä hyvää ravintoa. Mukana on ajatus yhteisöllisyydestä ja saada laatikoiden lähellä asuvia ihmisiä toimimaan yhdessä. Kaikki saavat hoitaa kasveja (laatikoissa on ohjelaput) ja vastuuhoitajaksikin voi ilmoittautua. Laatikot ovat lahjoja kaikille, ne eivät maksa mitään eivätkä ole kenenkään omistuksessa. Laatikot on sijoitettu kymmenelle eri paikalle pitkin Tamperetta. (Ks. myös Tampereen satokartta)

Entä jos ei asu Tampereella ja jää tästä riemusta paitsi? Ei kannata harmitella tai ihmetellä. Luo omalle paikkakunnallesi vastaavanlainen projekti! ;)
 
Porin kaupungissa on puolestaan vähennetty nurmikonleikkuuta ja jätetty kevytliikenneväylien ja ajoratojen välisiä nurmia leikkaamatta. Tavoitteena on saada enemmän niittymäisiä alueita ja vähentää ruohonleikkuusta aiheutuvia kustannuksia. (Kunhan eivät antaisi lupiinien levitä. Lupiineja tuntuu olevan ihan joka paikassa. Mihin niiden kanssa vielä joudutaan? Muistakaa kitkeä lupiinit pois pihoiltanne! )

Myös Janakkalan kunta muuttaa nurmikkoalueitaan metsäpuistoiksi ja on istuttanut tuhansia puita. 
Raha on kumma motivoija. Vasta kun siitä alkaa olla puutetta aletaan tarkastella onko kaikissa touhuissa lopultakaan mitään järkeä ja ymmärretään, että luonnontilaisuus on parasta.

Kunpa kuuluisi lisää tämänkaltaisia uutisia. Muistakaa, että jokaisen panos on tärkeä. Ehdottakaa ja perustakaa omalle paikkakunnallenne vastaavanlaisia hankkeita.

Pesuhetki

$
0
0
Ansalla ja Ikosella, rannallamme asustavalla laulujoutsenparilla, on tänä vuonna neljä poikasta.

Poikaset alkavat olla jo niin isoja, että emolinnut uskaltavat jättää poikaset muutaman metrin etäisyydelle touhuamaan omin nokkinensa.
On liikuttavaa katsella miten poikasella on ison linnun elkeet, kun se ravistaa untuvansa järjestykseen pesuhetken päätteeksi, mutta siivet ovat vielä pienet töpöset.

Sääksen elämää

$
0
0
Eräänä iltana laitoin saunan lämpiämään. Saunomista odotellessa jäin nojailemaan rannan puuhun. Samassa puiden latvusten takaa kantautui lokin varoitushuuto. Lokki hätyytti kalasääskeä! 
Lokki ei ymmärrä että sääksi syö kalaa eikä ole lokinpoikaselle vaaraksi. Lokki näkee vain haukkalinnun muodon ja luokittelee sen vaaraksi, joten sääksi joutuu kestämään lokkien kurmuutusta syyttä suotta.

Sääksi teki nopean syöksyn kohti vedessä olevaa kalaa.



Kuuluu iso molskahdus, kun sääksen kokoinen lintu heittäytyy veteen.

Päästyään takaisin yläilmoihin, sääksi ravistelee itsensä vedestä.



Kalan saalistus ei onnistunut, jaloissa ei roiku kalaa, mutta lokki on heti kintereillä.



Sääksi hakee uudestaan korkeutta etsien samalla kalaa. Ruokaa on saatava. Pesässä on nälkäiset poikaset ja tuollainen saalistustapa verottaa emolinnun voimia.





Sääksi lähtee salamana uuteen syöksyyn.
Kameran kanssa on mahdotonta pysyä perässä.


Sinne katosi. Tämä on epätodellinen hetki.


Sitten pää ja vähän siipiä tulee näkyviin.


Tapahtumia seuratessa tulee tunne, että tuosta lintu ei millään jaksa nousta.


 



Eikä vieläkään saalista. Voi itku.



Ja taas mennään...

Voitteko kuvitella, että Suomessa, tässä ”metsien maassa”, on suuri pula jykevistä ja tukevalatvaisista puista (= avohakkuita suosiva metsätalous). Sen vuoksi Etelä-Suomessa yli 90 prosenttia sääksipareista pesii linturengastajien rakentamissa tekopesissä. Ilman vapaaehtoisten tekemää työtä sääksillä ei olisi edes tekopesiä, "luomupesistä" puhumattakaan.  
Aika karmeaa todellisuutta.

Jos haluat auttaa sääksiä, tue Sääksisäätiön toimintaa lahjoituksilla. Pienikin lahjoitus on tärkeä. Lisätietoa Sääksisäätiöstä TÄÄLTÄ.

Jos haluat nähdä sääksiä, kannattaa suunnata Kangasalan Pohtiolammen Sääksikeskukseen (Huom. ennen syyskuuta! Silloin sääkset lähtevät muuttomatkalle.) Sääksikeskuksessa on lintutorni ja sieltä näkee ravintolammelle, josta sääkset saalistavat kirjolohia. Alueen ilmatilassa on ruuhkaa, kun sääkset lähestyvät aluetta useiden kymmenien kilometrien säteeltä. 


Siivekkäät keijukaiset

$
0
0


 

Koin unohtumattoman hetken toukokuussa, kun näin ensimmäistä kertaa elämässäni lepakon keskellä kirkasta päivää. Mahdollisuus nähdä lepakoita keskellä päivää on melko harvinaista, mutta sitä tapahtuu, yleensä keväisin kun lepakoiden ravintovarastot ovat talven jälkeen vähissä. Ilmassa leijaili vedestä kuoriutuneita hyönteisiä ja lepakko saalisti niitä äänettömästi veden yllä kierrellen. Lepakko oli hyvin huomaamaton ja nopea. Valokuvaus oli haastavaa, mutta tässä muutama otos.

Eeva-Maria Kyheröinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta antoi tunnistusapua (kiitos!) ja kertoi, että tämä yksilö on vesisiippa. Tässä kuvassa näkyy kuinka lepakko "troolaa" jalkojen ja häntäräpylän avulla.  :)



Suomessa on tavattu kolmetoista lepakkolajia, joista runsaslukuisia on vain viisi: pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Kaikki lepakkolajit ovat rauhoitettuja ja ne kuuluvat Euroopan unionin luontodirektiivin suojaamiin lajeihin.
Useat lepakoihin liittyvät peruskysymykset, kuten levinneisyys ja runsaus, ovat yhä vailla vastausta. Tärkeää tietoa Suomen lepakoista onkin saatu harrastajien avulla. Siksi maallikoidenkin tekemät havainnot ovat tärkeitä.  
Osallistu tulevana viikonloppuna (25.-27.7.) lepakkobongaukseen. Lepakkobongauksessa on sama idea kuin tammikuussa vietettävässä lintubongauksessa

Tarkoitus on havainnoida lepakoita yhden tunnin ajan valitsemallaan paikalla. Bongauksen voi siis toteuttaa missä päin Suomea tahansa, mökillä, kaupungin puistossa, parvekkeella tai missä sillä hetkellä sattuukin olemaan. 
    1. Lepakkobongaukseen voi osallistua kuka tahansa.
    2. Erityistä lepakkoasiantuntemusta ei tarvita, vaikka ei siitä haittaakaan ole. Silmämääräisesti lepakoita voi yrittää tunnistaa tai ainakin rajata mahdollisia lajeja lentopaikan, lentotavan ja ulkonäön perusteella. Huomattavaa lisäpontta tunnistamiseen saa lepakkodetektorista, eli laitteesta jolla voi kuulla lepakoiden tuottamat kaikuluotausäänet. Lepakot pystyy detektorin avulla tunnistamaan lajilleen ja edistyneemmillä laitteilla äänet voi myös tallentaa myöhempää tarkastelua varten.
    3. Lepakkobongauksen havainnot ilmoitetaan tällä lomakkeella: Lepakkobongaus 2014.
"Ihmiset ovat vuosituhansien ajan kadehtineet lintuja ja hyönteisiä niiden saavuttaman ilman herruuden takia ja kuvitelleet niiden elämää paratiisilliseksi, mutta he ovat unohtaneet, että on olento, joka on meitä paljon lähempänä kuin linnut ja hyönteiset, olento, jonka poikaset syntyvät elävinä, jonka aivot ovat paljon pitemmälle kehittyneet kuin minkään linnun, jonka aistit ovat uskomattoman terävät ja joka käyttää ääniä ja tiedotusvälineitä, joiden olemassaoloa olemme tuskin keksineet ja pystyneet järjellisesti selittämään. Ihmiset ovat unohtaneet, että luonto teki monta epäonnistunutta kokeilua höyhen- ja kuoripeitteisillä lajeilla, kunnes yhdisti kaiken tietonsa ja kokemuksensa lentämisestä suosikissaan lepakossa, joka hienossa turkispuvussaan, silkkisiipisenä ja ihmeellisin aistikyvyin varustettuna on niin kauan elänyt moitteetonta elämäänsä aivan silmiemme edessä mutta jota yhä niin huonosti tunnemme." -Ernest Thompson Seton-


Aiemmat blogikirjoitukseni lepakoista:
Luonnonmukaisia hyttysimureita (lepakonpöntön rakennusohje)

KD testaa: perhosbaarit vertailussa

$
0
0


Tekniikan maailma tekee milloin mitäkin testauksia: automallit, autokamerat, kaasugrillit ovat vertailussa ja Kuningaskuluttajan ”kovaa kovaa” testaa alkometrejä, ikkunanpesulaitteita tai taulutietokoneita. Lähtökohta on yleensä se, että kuluttaja on aivan ihmeissään kaikkien eri vaihtoehtojen kanssa ja testaamalla tutkitaan voiko tuotteisiin luottaa tai onko tuotteissa eroa. 

Koska minua ei automallit, ikkunapesulaitteet tai muut sellaiset kiinnosta, pitää tehdä sellainen testi joka kiinnostaa.
Joten minä testaan onko eri perhosbaareissa eroa.  ;D

Testissä on neljä eri koostumusta:

  • pelkkä punaviini (halvinta makeaa punaviiniä mitä kaupasta löytyy)
  • punaviini ja siirappi (fifty-fifty-sekoituksella)
  • punaviini, siirappi ja hiiva (kuivahiivaa puoli pussia)
  • punaviini, siirappi, hiiva ja loraus etikkaa.

Testi on käynnissä niin kauan kuin lasipurkeissa riittää tavaraa. Seuraan onko jokin nesteistä ylivoimaisesti toista parempi ja löytyykö selkeää voittajaa eli perhosten suosikkia, missä vierailee eniten perhosia ja muita hyönteisiä. 

Sen verran voin sanoa, kun purkit ovat olleet esillä tunnin verran, että pelkkä punaviini ei kiinnosta juuri ketään, toisissa purkeissa on vieraillut jo runsaasti ampiaisia ja kaksi amiraalia.  

                                                                 ***
 2. seurantapäivä

Eilen perhosbaareissa kävivät etupäässä ampiaiset. Nestepinnat laskivat vauhdikkaasti eikä kyse ollut pelkästä haihdunnasta. Eniten ampiaiset joivat punaviini-siirappi-hiiva-sekoitusta.

Lasipurkkiin mahtuu noin neljä desiä nestettä. Viidessä tunnissa pinta oli laskenut näin paljon pelkästään ampiaisten toimesta (+ muutama kimalainen avustamassa). Vanhana sairaanhoitajana tein lääkelaskelmia: ampiaiset kantavat purkista pihalle 17 tippaa eli 0.83 ml/minuutissa, siis noin puoli desiä tunnissa! Jossain ampiaispesässä on ankara biletys menossa.


Aamulla harakat olivat käyneet tutkimassa perhosbaaria ja olivat repineet teipit irti lasipurkeista(!). Teipit eivät olleet irronneet itsestään vaan ne oli revitty irti. Oliko vaaleaan merkkiin helppo kohdistaa kokeileva nokanisku? Punaviini-siirappi-hiiva-purkki oli ollut harakoidenkin suosikki ja purkki oli tipahtanut maahan. Ei muuta kuin teipit takaisin purkkeihin ja uudet sötkötykset tarjolle.

Perhoset saapuivat iltapäivällä yhden aikaan ja siitä lähtien purkkien ympärillä on häärinyt (satojen ampiaisten lisäksi) kymmenisen amiraalia, yksi suruvaippa ja yksi herukkaperhonen. Tuntuu mahdottomalta sanoa mikä purkki tehoaa parhaiten.

Juuri kun on vetämässä johtopäätöksiä, että esim. punaviiniä tai etikkaista sekoitusta kuluu kaikkein vähiten niihin tulla tupsahtaa väkeä.
Pääasia että paikalle tulee perhosia. Testi on siis onnistunut. Johtopäätöksiä tulee myöhemmin.
 
Seuranta jatkuu, jos purkit saavat olla rauhassa harakoilta ym. isommilta baariasiakkailta.

***
3. seurantapäivä, perhosbaaritesti päättyy: Perhosbaaritestin neljän desin purkit tyhjenivät vauhdilla (ja aamulla oli taas teipit revitty purkeista, uskomaton juttu). :D

Suruvaippa
Amiraali, josta joku on nokkaissut palan. (Missä ovat neito- ja nokkosperhoset?)
Johtopäätökset:
  • Tee yksi ISO perhosbaari (yli litran sekoitukset kestävät pidempään kuin pienet purkit). 
  • Perhosbaari toimii millä tahansa sekoituksella, mutta pelkkä punaviini + siirappi vaikuttaa parhaimmalta ratkaisulta perhosten suhteen. 
  • Hiiva ainesosana lisää perhosbaarin houkuttelevuutta, mutta tuo myös paljon ampiaisia paikalle, eikä lisää suhteessa olennaisesti perhosten lukumäärää. 
  • Sijoita perhosbaari tuulensuojaiseen, lämpimään paikkaan. Ei kovin lähelle kulkuväyliä, koska perhosbaarilla vierailevat ampiaiset humaltuvat ja jäävät toikkaroimaan lähialueelle. Jos liikut paljain jaloin, voi tulla ikäviä yllätyksiä (+ lapset & lemmikit). 
  • Loppuyhteenveto: Kaikki perhosbaarin eri variaatiot toimivat – myös pelkkä punaviini. Pääasia, että laittaa edes jotakin tarjolle. Perhosbaari vaikuttaa pihapiirin perhosten ja hyönteisten määrään ja liikehdintään ja tuo mukavaa seurattavaa.
Kuten olen jossain vaiheessa todennut, olen ampiaisten ystävä. Ampiaisia tulee aina kunnioittaa (niiden myrkky on voimakasta), mutta niitä ei pidä pelätä. Jos et uhkaa ampiaisia tai niiden pesää, ne eivät pistä. Ampiaiset antavat perhosbaarin täyttäjän touhuta kaikessa rauhassa. Ruokaa on tarjolla, mikäs hätä siinä kenelläkään on.  :)

Perhosbaarin vakiasiakas

$
0
0
Perhosbaaritesti oli eilisiltana jo päättynyt ja pari purkkia poistettu pelistä, kun sain ikuistettua teipinnyppijän itse teosta! :)


Emmää mitään oo tehnyt...

...mä tulin vaan ampiaisia syömään.

Mehiläisten ja kimalaisten siitepölypallukoista

$
0
0
 

Moni on ihmetellyt mehiläisten ja kimalaisten jaloissa olevia siitepölypallukoita ja niiden eri värejä. ”Pallukoiden” tai siitepölyrakeiden väri riippuu siitä millä kasvilla pölyttäjät ovat käyneet. Pölyttäjät keräävät kukkien siitepölyn takajalkojensa niin kutsuttuihin ”vasuihin” ja syöttävät siitepölyn pesässä oleville toukille. 
Mehiläinen-lehdessä (4/2005) oli tällainen värikartta, joka antaa viitettä kasveista. Usein kimalaiset ja mehiläiset pysyttelevät saman kasvin seurassa pitkään, joten väreistä on helppo tehdä omakohtaisia päätelmiä.
 

Luonnonvarat loppuivat

$
0
0
Tänään ihmiset ovat käyttäneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Ylikulutus on kasvanut vuosi vuodelta: luonnonvarat loppuivat nyt pari viikkoa aikaisemmin kuin vuonna 2000. Huomisesta alkaen elämme yli maapallon kantokyvyn.

Tikku kuusennokassa

$
0
0


Viime joulukuussa sain ihailla huuhkajan aamuvierailua. Yritin silloin hahmottaa linnun kokoa ja vertasin sitä saman puun latvassa kesäisin istuvan tuulihaukan kokoon. Kuusenlatva on tuulihaukan suosikkipaikka.  

Aamulla kuuden nurkilla join kahvia tapani mukaan ulkona. Metsästä kuului tuulihaukan kiikittävä ääni (kuuntele ääninäyte Luontoportin sivuilta). 

Haukka oli varmaan juuri herännyt ja se ilmoitteli maailmalle ja toisille haukoille olemassaolostaan (tuulihaukat lähtevät pian muuttomatkalle etelää kohti). Ääni voimistui ja tuulihaukka laskeutui kuusenlatvaan. Oli niin samanlainen tilanne, että muistin ottaa valokuvan, jotta tekin pääsette vertaamaan lintujen kokoeroja. :)

Tässä vielä huuhkajan kuva talvelta:
 
ja tässä tuulihaukka yhdeksän kuukautta myöhemmin:

Rakkaalla pihakuusella on monia tärkeitä tehtäviä, yksi monista on tarjota tähystyspaikka linnuille (ja sen kautta iloa ja onnen tunteita minulle). 
Kyllä siellä joku pikkuinen kuusenlatvassa tähyilee, kun tarkasti katsoo, vaikka se näyttää erehdyttävästi kuusenoksalta.

Usein kysytyt kysymykset: Radiodokumentti

$
0
0

Kysymys: Haluaisin kuunnella uudestaan Yksinkertainen elämäni –radiodokumentin, jossa kerrot elämästäsi luonnon helmassa. Onko dokumentti kuunneltavissa jossain? En ole löytänyt sitä Yle Areenasta.

Vastaus: Tosi moni on tiedustellut samaa. Leena Jäppisen toimittama ja ohjaama dokumentti on ollut kysytty. Kiitos siitä! :)

Dokumenttia ei ole Yle Areenassa ainakaan toistaiseksi, mutta eilen tuli ilouutisia: radiodokumentti uusitaan vielä tämän vuoden puolella ja se esitetään joulupäivänä torstaina 25.12.2014 klo 22.05-22.55 ja uusintana lauantaina 27.12.2014 klo 14.00-14.50, Yle radio 1.

Lisää tietoa löytyy Yle Radio 1:n todellisten tarinoiden syksy–sivuilta (skrollaa sivu ihan alas asti).

Laittakaa siis päivämäärät muistiin ja linkkiä jakoon, jotta sana Yksinkertaisesta elämästäni kiirii. Kiitos!  :)


                                                        ****
Edellistä odotellessa voitte kuunnellaSyväekologia radio-ohjelman viime maaliskuulta:

"Onko ihminen yhtä luonnon kanssa? Syväekologit uskovat niin. Perttu Häkkisen vieraana suorassa lähetyksessä oli pamfletisti Pasi Takkinen. Panu Hietaneva tutustuu Hämeenkyrön Mahnalan kylässä Kaarina Davisin luonnonläheiseen elämäntapaan.

Syväekologien ajatusten mukaan yhteiskunnan perusrakenteiden on muututtava vähemmän ympäristöä kuormittavaksi. Jokainen täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva ihminen ymmärtää, ettei nykymeno voi jatkua. Mutta kuinka moni meistä on valmis luopumaan nykyisestä elintasosta?
Se saattaa kuitenkin olla maapallon tulevaisuus – halusimme sitä tai emme."
 Ohjelma on kuunneltavissa TÄÄLTÄ.

Sukimishetki

$
0
0
Eräänä heinäkuun helteisenä päivänä loikoilin terassille kantamallani sijauspatjalla suurten puiden varjossa (helteiden takia ei voinut muuta kuvitella tekevänsä), kun yhtäkkiä joku vilahti yläpuolelleni koivun latvaan. Se oli täydellinen hetki ja tilanne: lepoasento ja käden ojennuksen päässä kamera! Vaaka-asennostani tallensin tällaisia:



Nämä ovat taas näitä ”Kuka on missä vai onko ketään missään?” -kuvia, joita tykkään harrastaa. ;) Tästä kuvasta pitäisi siis löytää joku onnistunut maastoutuja. Löydätkö? :)
En ikinä lakkaa ihailemasta eläinten kykyä sulautua maisemaan. Se on jotain käsittämätöntä.


Sama kuva. Siellä se jokin on, mutta mikä?
Tuulihaukanpoikanen, joka oli vasta hiljattain lähtenyt pesästä! :D


Haukka on tietoinen, että olen sen alapuolella...

mutta se ei välitä minusta, vaan alkaa sukia itseään. Poikanen menee jokaisen sulan ja höyhenen läpi, yksi kerrallaan.
Välillä tuulihaukan on vilkaistava minuakin. Selusta (ja alusta) on aina pidettävä pedattuna. Eikö ole ihmeellistä miten haukan varpaat näyttävät aivan koivun kukinnoilta/siemeniltä?
 Huikeaa tasapainoilua. 
Sukimishetki kesti kymmenisen minuuttia. Sitten haukka lähti. 
(Ja jollakulla oli kädet ihan maitohapoilla painavan kameran pitelemisestä.)
 

Taas muurahaishuumoria... ;)

This life is only a test

Vanhat aikakauslehdet tuovat suhteellisuudentajua

$
0
0


Olen kertonut Irti oravanpyörästäja Toisinnäkijän päiväkirjassa vanhoista aikakauslehdistä, joita kontolleni on kertynyt. Paperihamsteri kun olen, en ole osannut luopua 1900–1980-luvun lehdistä. Toisaalta lehdet ovat ilo: on ihana lukea ajasta, jolloin elämä ei ollut aivan näin merkillistä. Toisaalta lehdet ovat riesa: ne vievät paljon tilaa, ovat huonokuntoisia ja ajan hapertamia. Kun aitan katto vuoti, kannoin osan lehdistä verstaaseen sateensuojaan. Keväällä verstaan ovi oli auki ja talitiaiset menivät sinne tutkimaan ja repivät lehtien reunat rikki. Silloin riitti. Päätin, että lehdet saavat päätyä takaisin kiertoon. 

Tänä kesänä olen lukenut lehtiä ja laittanut ne sitä mukaa puutarhaan katemateriaaliksi! Juu, itseänikin naurattaa – ja hirvittää. Pari päivää sitten minulta kyseltiin erästä Me Naisten -numeroa vuodelta -53 ja Seura-lehden numeroa vuodelta -55 ja mietin mahtoivatko juuri ne lehdet mennä humalasalkojen tai marjapensaiden juurelle oksasilpun alle, heh. Kuinka se voi aina mennäkin niin, että vuosikausia säästät jotain tavaraa ja juuri kun olet hankkiutunut siitä eroon, sitä olisi tarvittu?!
Vanhoja lehtiä lukiessa saa suhteellisuudentajua ja huomaa miten epänormaalin yltäkylläisyyden vallassa me tätä päiväämme elämme. Jatkuvan haluamisen sijaan meidän olisi tärkeä pysähtyä 
arvostamaan ”itsestäänselvyyksiä” ja olla kiitollisia. 

                                                                   *** 

 



Päivän ajatelma

$
0
0




Se joka todella rakastaa luontoa, kykenee löytämään kauneuden kaikkialta.  
                               Vincent van Gogh 1853-1890

Testaa kuinka havainnoit luontoa

$
0
0


Jatkan vielä edellisen postauksen aiheella. Luonnonkauneutta ja sen tuomaa hyvää mieltä kykenee löytämään mitä yllättävimmistä paikoista, kun muuntaa katsantotapansa toisenlaiseksi.

Katso tämän linkin uutiskevennys ja koeta löytää uutisesta – eli Helsingin rautatieasemalta – luonnoneläimen tuomaa iloa.


   
Annan vastauksen sivun alalaidassa.













Älä lunttaa vaan tsekkaa video.  :)













Vastaus: luonnoneläin löytyy videon 45 sekunnin kohdalta (kahden sekunnin ajan) junan lampuista. Ilkka Koivisto totesi aikoinaan, että naakat ovat oppineet erottamaan kaukojunat taajamajunista. Taajamajunat eivät naakkoja kiinnosta, koska lamppuihin ei ehdi kertyä lyhyen matkan aikana tarpeeksi hyönteisiä syötäväksi. 

Naakka esiintyi hyvin. :)  


Ne lähtevät taas

$
0
0

Nyt on viimeinen hetki pelastaa kasvimaan kurpitsat, tomaatit ja muut hallanarat kasvit. Yökylmät tulevat, sillä kurjet muuttavat. Viikonlopun aikana tästä yli on lentänyt noin 1 500 kurkea. Voi nyyh, kun niitä tulee ikävä. Turvallista matkaa! Toivottavasti näemme ensi keväänä!  






Kurkien syysmuutto

$
0
0


Tässä on pieni tunnelmapala kurkien syysmuutosta auringonlaskun aikaan. Video on käsivaralta kuvattu ja elokuvaohjaaja Kevin jauhaa taustalla purukumia, mutta älkää siitä välittäkö, heh.

Kuunnelkaa kurkien ääntelyä. Aikuisten lintujen törähtelyjen välissä kuuluu pieniä ”piu, piu” tai ”viu viu” viserryksiä (erityisesti 20 sekunnin kohdalta eteenpäin). Ne äänet kuuluvat kurkien poikasille, vaikkei ikinä uskoisi. :)

Ole taianomainen enkeli

$
0
0

Tavatessani isäni ensimmäisen kerran vuosikausiin 1990-luvulla ajoimme Amerikan halki pohjois-etelä suunnassa Illinoisista Louisianaan. Kun kuljimme tietullin läpi, isäni kertoi ”hyvyyden kierteestä”, joka syntyy, kun yksittäinen satunnainen autoilija maksaa takana tulevan autoilijan puolesta tietullimaksun. Autoilijan ajaessa tietulliin, virkailija ilmoittaa, että edellinen autoilija maksoi jo hänen puolestaan. Koska tietulliin ajaneella on jo tasaraha kädessä, hänkin päättää yllättää takanaan tulevan ja niin hyvä mieli lähtee kiertämään.   

Oletko nähnyt elokuvan Anna hyvän kiertää? Siinä pääosan esittäjä Trevor ”kierrättää hyvää”. Hän auttaa kolmea ihmistä ja sen sijaan että he tekisivät palveluksen takaisin he vuorostaan auttavat kolmea ihmistä jne. jne. jolloin syntyy hyvien tekojen verkko.


Tämänkaltaisia hyviä tekoja kutsutaan englanniksi nimellä Random Acts of Kindness. Suomeksi niille ei ole vakiintunutta nimeä. Jokapäiväinen elämä on Suomessa melko säänneltyä, siksi tällaiselle spontaanille toiminnalle olisi valtava tarve. Se rikkoo normit, kyseenalaistaa virallista yhteiskuntaa ja – ennen kaikkea – luo kohottavaa mielialaa ja toivoa (jolla on laajetessaan suuret seuraukset).

Suomeksi näitä voisi kutsua vaikkapa hyvän mielen teoiksi.Tai miltä kuulostaisienkelöinti:)

Tapoja laittaa hyvä mieli, ystävällisyys ja taianomaisuus kiertämään on useita. Sopivia tilanteita on arjessamme jatkuvasti. Tärkeintä on muistaa, että teosta ei odoteta kiitosta tai vastalahjaa takaisin, vaan sen on tapahduttava anonyymisti ja yllättäen. Jokainen haluaisi tulla huomatuksi hyvyytensä vuoksi, mutta irtopisteiden haalimisesta ei synny iloa.Onnen taika on anonyymissa anteliaisuudessa. Kukaan tiedä auttajan tai ilahduttajan henkilöllisyyttä eikä synny kiitollisuuden tuomia rasitteita vaan pelkästään iloa.

Erilaisia tapoja "enkelöidä":
(keksi luovasti lisää, nämä ovat vain osviitaksi)

  • Tee ”sissiviljelijäisku”: istuta kukantaimiatai kylvä luonnonvaraisten kukkien siemeniä joutomaalle tai yllättäviin paikkoihin kaunistaaksesi kaupunkimaisemaa.
  • Jos näet jonkun tiputtavan jotain, älä kävele ohi, vaan jää auttamaan. 
  • Kun joku lähelläsi kulkee kädet täynnä tavaraa, tarjoudu auttamaan ja avaa hänelle ovet (esim. lastenvaunun, pyörätuolin tai rollaattorin kanssa liikkuva). Tarjoudu auttamaan, oli kyseessä nuori tai vanha, ennen kuin hän ehtii pyytää apua. 
  • Tiedätkö jonkun joka on piristyksen tarpeessa? Lähetä hänelle positiivinen kortti. 
  • Kiitä palomiehiä, ambulanssinkuljettajia tai poliiseja. Leivo tai osta leipomosta satsi herkkuja. Liitä mukaan kortti, jossa sanotaan: ”Kiitos, että huolehditte meistä!” 
  • Seuraavan kerran kun olet koulussa, yhdistyksen tapaamisessa, tapahtumassa, työpaikalla tai muualla ja näet jonkun, joka näyttää yksinäiseltä, mene juttelemaan hänelle. Hymy tai ystävällinen toteamus voi pelastaa toisen päivän. 
  • Jätä kolikko ostoskärryyn, kun palautat sitä. 
  • Kolaa naapurinkin piha lumesta. 
  • Ripusta kaupunkipuistoon (rauhalliseen ja turvalliseen paikkaan) linnunpönttö. Huolla se vuosittain. 
  • Päästä takana tuleva jonossa ohitsesi, etenkin jos sinun ostoskärrysi on täynnä ja toisella vain muutama tavara.
  • Tervehdi toisia saapuessasi bussipysäkille, hissille tai muualle, jossa on jo muita.
  • Ole kohtelias jokaiselle jonka tapaat ja katso miten se tulee sinulle takaisin.
  • Anna voimassa oleva pysäköintilipuke toiselle vasta pysäköintipaikalle saapuvalle. 
  • Jätä kirja puistonpenkille tai kahvilan pöydälle. Sujauta kirjan väliin viesti, että kirjan saa ottaa. 
  • Yllätä ystäväsi, työkaverisi, sukulaisesi... Piilota joku kiva juttu paikkaan, josta hän yllättäen löytää sen. Kirjoita viestiksi esimerkiksi: ”Olet mahtava tyyppi!” 
  • Vie lukemasi lehdet sairaalan odotusaulaan tai hoitokotiin toisten luettavaksi
  • Kerää työpaikallasi (tai muuten) lahjoitus esimerkiksi jollekin yhdistykselle. Kun toimitat lahjoituksen, laita mukaan joku kiva yllätys myös vapaaehtoisille, jotka tekevät maksutta tärkeää työtä. 
  • Jos joku on antanut erinomaisen hienoa asiakaspalvelua, soita tai lähetä sähköpostia hänen esimiehelleen ja kehu työntekijää. (Kiitosviestin voi lähettää myös työntekijälle itselleenkin.)
  • Kun näet joukon turisteja ottamassa toisistaan valokuvaa, tarjoudu ottamaan kuva jotta kaikki pääsevät samaan kuvaan. 
  • Jos joku lukee kadunkulmassa karttaa, tarjoudu neuvomaan. Vie turisti vaikka suoraan kädestä pitäen paikalle, jos sinulla ei ole kiire.   
  • Jos näet, että toisella on jotain nenässään tai suupielessään, housun vetoketju auki tai vessapaperia kengänpohjassa, vinkkaa siitä hienovaraisesti ja huomaamattomasti. Ihmiset ovat paljon nolompia, jos huomaavat asian vasta tunteja myöhemmin. 
  • Epäröinnin kynnyksellä mieti miten toivoisit itseäsi kohdeltavan ja toimi sen mukaan.
  • Harjoittele kohteliaisuuksien antamista. Älä vain ajattele hyviä ajatuksia, sano ne ääneen. 
  • Jätä kaunis kirjanmerkki kirjaston kirjan väliin. 
  • Jätä hauska viesti odottamattomaan paikkaan. 
  • Jos näet kaupan tai pankin palvelutiskillä jonottaessasi, että joku on kiireisen oloinen (tai on lapsien kanssa liikkeellä) vaihda aikaisempi jonotusnumerosi hänen kanssaan. 
  • Kun vanhus ylittää hitaasti tietä ja valot ovat vaihtumassa punaisiksi, jää hänen rinnalleen kulkemaan samaa tahtia ja sano jotain mukavaa. Iäkkäät arvostavat tätä tekoa suunnattomasti. 
  • Kun joku suree tai käy läpi vaikeita asioita, lähetä hänelle viesti, jotta hän tietää sinun ajattelevan häntä, mutta älä kuormita odottamalla vastausta. ”Halusin, että tiedät minun ajattelevan sinua ja olen hengessä mukana. ETV (= ei tarvitse vastata).” 
  • Kun olet lukenut päivän lehden junassa tai bussissa, anna se vierustoverisi luettavaksi. 
  • Jos joku on sanonut tai tehnyt jotain, jolla oli positiivinen vaikutus sinuun, mutta et saanut aikanaan kiitettyä, ei ole koskaan liian myöhäistä kertoa siitä hänelle tänään. 
  • Siivoa puistonpenkin ympärystä (tai siivoa koko puisto).  
  • Kerää vähintään yksi roska päivässä. 
  • Unohda itsesi ja laita hyvä kiertämään. 
  • Yksinkertaisesti: hymyile.


Viewing all 609 articles
Browse latest View live